Vielä olisi muutamatunti niin pääsisi untenmaille <3 Odotan jo innolla että pääsisin kotiin ja koittaisi TIISTAI päivä nimittäin silloin vahvistuu se muutetaanko uuteen asuntoon. Tai oikeastaan sen tietää jo mutta viimiset paperit sitten pitää kirjoittaa silloin :)
Taustalla päällä vanhat entiset työkaverit juttelevat "mukavia" ja lukevat katsojien lähettämiä viestejä. Mietin itekin, että olisinko jonkun viestin laittanut, mutta päätin kuitenkin jättää kirjottamatta. Mä lopetin työt ihan hyvillä "fiiliksillä" joten mitään "tuskaa" ei oo välillä kattoa noita ohjelmia eikä mitään kaunaa ketään kohtaa.
Välillä tietysti tulee kaipaus takaisin, mutta en mä pystyis kyllä enää "täyspäiväisesti" chattia juontaa :D Hullukshan siinä tulee! :D joten suuri hatunnosto vaan muutamalla kaverille sinne, jotka jaksaa päivästä toiseen jutella sielä :) Mulla ainakin henkilökohtaisesti rupesi viimemetreillä olemaan jutut aika lopussa... joka varmasti tuli huomattua, jos yhtään mun juontaja katto. Tosin saattoi siihen vaikuttaa myös se, että olin saanut tietää, että mun sopimusta ei enää jatkettu. Kyllä, se silloin harmitti, mutta niinkuin sanoin, niin enää sillä ei ole merkitystä :) Ja oikeastaan mä mielummin kyllä tykkäsin vetää niitä "visailupelejä", niissä pääsi enemmän heilumaan ja "elävämmin" esittämään, mutta sitten sekin kielettiin :D
Muistan ne ensimmäisetpäivät ku alotin ja tulin "valvomoon". Paikalla oli silloin Niko, Maisa ja Antti. Oli ensimmäisen voittojahdin aamulähetyksen aika. Olin pukeutunut valkoiseen villapaitaan ja mustiin housuihin. Olin varma, että en vielä vähäänaikaan joutuisi ruutuun ja suoraan lähetykseen, mutta toisin kävi. Se päivä koitti joilloin päälikkömme tokaisi, että nyt on sinun vuoro ja voin kertoa, että olin aivan kauhusta kalpeena. Muistan kuin vielä kotona puin vaatteet ja ajattelin, että tuskin ne mua vielä tässä vaiheessa sinne laittaa... toisin kävi. Niko aloitti juonnon ja jossakin välissä sitten ottivat mut mukaan lähetykseen. Meinasin kuolla! Muistan sen häpeyden tunteen, kun sekoilin sanoissa ja takertelin kaikessa. Pulssilöi varmasti jotain 500! Pian oli vuoronvaihto ja Niko tuli paikalle jatkamaan. Olin helpottunut, mutta vain hetkeksi. Sain tietää, että joudun juontamaan päivän viimeisen jossa lähtisi jakoon rahaa. Mulla on aina ollut huonotuuri ja se myös osui, nyt koska rahapotti sattui juuri minun juonnettavaksi. Itse lähetyksestä en juurikaan muista mitään. Sen verran kauhuissani oli koko tilanteesta. Onneksi joku ihana ihminen on sen youtubeem ladannut josta sen voi mennä katselemaan! Ja jos nyt rehellisesti sanotaan olen itsekkin katsonut tuon pätkän muutaman kerran ja nauranut vedet silmässä, sen verran tulee siinä sekoiltua.. ja onneksi ilmekään ei ole yhtään jännittyneen näköinen.. AHAHAA :D
Mutta uskokaa pois, pikkuhiljaa siihen alkoi tuttamaan jo pian ei edes tajunnutkaan, että juontaa jotain ohjelmaa, mitä joku ehkä saattoi kattoakin. Ja nyt jälkeenpäin, kun olen kattonut jotain pitkä missä olen juontamassa tuntuu oikeasti TODELLA oudelle, että olen ollut koko hommassa mukana... sitä ei vaan silloin oikein tajunnut, että oikkesti on päässyt juontamaan, koska enhän mä ollut niinkuin muut juontajat sielä on.. hyvännäköisiä ja tyylikkäitä vaikka jätesäkkipäässä :)Mulla oli monta kertaa hirve vaateongelma, mikä myöskin näkyi kuvaruudussa... oli kolttua kotka olivat liian pieniä, liian isoja, väärän värisiä tai jotenkin muuten outoja! :D Mutta niinkuin sanoin, mulla on aina huonotuuri ja niikuin tässäkin asiassa huoniotuuri kyllä paistoi. Tosin jos mun juonnot eivät olisivat olleet aina niin "katstrofaalisia" (ainakin mun omasta mielestä) niin ei se olisi ollut yhtään mua. Mulle ne parhaimmat muistot ovat juurikin kertyneet niinstä uskomattomista "kämmeistä" ja ensimmäisestä juontomokailuista.
Jos haetaan virheitä siihen, että miksi sopimusta ei jatkettu, veikkaisin sen kääntyvän siihen, että yritin alkaa olemaan liian asiallinen ja liian rauhallinen.Viimineinen voittojahti jonka juonsin, vedin täysillä ja annoin siihen kaiken iloisuuden itsestäni ja muista tunteen kun juontoloppu. Olin erittäin tyytyväinen, koska siinä oli juuri sitä vauhdikkuutta ja ilmoisuutta jota mä ihmisenä oikeasti olen :) samalla oli myöskin hiukan haikea fiilis, mutta sen toki ymmärtää.
Näillä jatketaan. Mitköhän uppouduinkin näin ajatuksiini? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti